Kesä jatkuu, sanoo aina positiivinen naapurini joka aamu. Merkkejä siitä on olemassa jo itsellenikin, mutta kevään tulokin on vielä vähän kesken. Ei tuule vielä tuuli leppeä lounaasta, vaan puhaltelee vähän pohjoisempaa aika kylmästi.
Tänään rannassa kuitenkin nurmikko ja pensaat vihersivät sateen jälkeen. Yhdellä katseella paljaalla silmällä näki nokikana-, tukkasotka- ja silkkiuikku parit sukeltelemassa, vähän kauempaa erottui kiikarilla sinisorsien joukosta muutama telkkä ja isokoskelokin ja vastarannalla pari valkovikloa.
Laulurastaan laulu metsikössä oli tälle keväälle uutta, samoin kuin rantasipien soidinlento ja takapihalla kirjosieppopari oli jo työntouhussa etsien pehmusteita pönttöönsä. Johtuuko sitten kevään tuimista tuulista, mutta isompien puiden lehdet ovat pensaistojen vihreydestä jäljessä.