Ei tuokaan kyllä houkuttelevalta kuulosta, jos tulevassa taivaassa ei paratiisin tapaan ei kuolla eikä lisäännytä. Siellä kai sitten ollaan ikuisuudessa kuin pataässät tai pullat uunissa, kun ne eivät pala eikä paistu. Ei olla edes tänään, tässä ja nyt päivä vain hetki kerrallansa. Buddhalaisuuten tämä jotenkin sopisi ja eikö joogassakin jotakin tällaista olotilaa tavoitella ainakin hetkellisesti.
Tuossa äskeisessä viestissäni ilmaisin muinaista ajatustani väärin, oikea vertaus silloisesta oli: mitä kirkollisempi, sitä epärehellisempi ihminen arkitodellisuudessaan teoissaan on.
Ehkä ajatusta pitäisi päivittää vieläkin paremmin, koska kirkonkin väkeä on aika monessa junassa, jotka saattavat osin puksuttaa sen ahtaan portin ohikin. Taivashan ei ole kuin Savo, jonne sanotaan mentävän oikein vain Pönttövuoren tunnelin kautta.