Nojoo, on mennyt mailleen tämäkin päivä, jossa aamu ei ollut täynnä odotuksia. Keväinen aurinko kuitenkin pelasti paljon, niin kuin runoilija sanoisi ”täysi malja koko maailma”. Ulkona olinkin suurimman osan paisteista päivää.
Vähän mietin tätä kirjoittamiseni historiaa. Muutoksia ja vaihteluakin siinä on ollut paljon. Yksi selkeä muutos on ollut: yhteen aikaan kirjoitin 95-prosenttisesti maailman parantamiseksi, nykyisin tuijotan yhtä paljon teksteissäni omaa napaani ja annan kuvan, että elän valmiissa maailmassa.
Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Enää ei ole suojelupoliisi minua kuvaamassa runoilijana epäilyttävissä suurvaltojen vastaisissa mielenosoituksissa, ei Vietnamin sodan eikä esimerkiksi Prahan miehityksen vuoksi. Oli siellä muuten ulkoministeri Tuomiojan Ekikin ainakin shaahi-mielenosoituksessa ja joutui iltalehdissäkin kerrottuihin röttelöihin poliisin kanssa.
Kivoja muistoja toiminnasta maailman muuttamiseksi, vaikka ei hommasta tullut lasta eikä paskaa. Monessa suhteessa maailma on mennyt huolestuttavampaan suuntaan. En mitään osaa pelätä muuta kuin, että koko maailmantalous kaatuu päälle. Tämänkin asian kohdalla alkaa olla myöhäistä rypistää, kun tavara on jo tulossa housuun. Viivytyssotaa käydään kyllä kohta täysillä.
No, lämpimikseen tässä tässä puhutaan vailla varsinaista tarkoitusta. Tämä on tavallaan sitä samaa päiväkirjaa, jonka pitämisestä sonjakin tuolla puhui. Huomenna voivat taas olla täysin toiset kuviot, vaikka tuskin liittyvät päivän kirkolliseen teemaan Jeesuksesta kiusausten voittajana.