Dunnin ja Charlesworthin artikkelissa pyritään osoittamaan, että eräällä Qumranista löytyneellä tekstillä on yhteys Paavalin galatalaisille osoittamaan kirjeeseen. Kyseinen teksti on Tooran määräyksiä, esiteltävässä artikkelissa se on otsikoitu Some works of Torah. Teknisesti sitä merkitään 4QMMT eli 4Q394-399 tai vain MMT.
Kyseisestä tekstistä on säilynyt 6 erillistä fragmenttia. Tekstiin on silti jäänyt paljon aukkoja. Fragmentit ovat löytyneet luolasta 4. Artikkelin kirjoittajat päättelevät, että teksti on ollut Qumranin yhteisölle varsin tärkeä. Se on luonut yhteisölle identiteettiä ja vahvistanut sitä. Siitä selviää myös miksi qumranilaiset lähtivät pois Jerusalemista ja eristäytyivät temppelin kultista ja papeista.
Dokumentin arvioidaan syntyneen noin 150 eKr, siis varsin pian Antiokos Epifaneen kuoleman jälkeen. Mutta jäljellä olevat fragmentit ovat myöhäisempiä. On arvuuteltu sitä, olisiko se osoitettu Jerusalemin papistolle. Vai olisiko Vanhurskauden Opettaja osoittanut sen Jerusalemin pahalle papille. Siitä ei ole tietoa olisiko näitä Tooran määräyksiä pyritty saattamaan voimaan Jerusalemin temppelissä.
Lyhenne MMT tulee heprean sanoista "miqsat ma'ase ha-tora", siis Tooran määräyksiä. Paavali käyttää kirjeessään galatalaisille kreikkalaista ilmaisua, joka merkitsee samaa lain teot 'ergon nomou' (Gal 2:16; 3:2,5, 10; Rom 3:20, 28), jolla hän pyrkii kumoamaan MMT:n edustaman teologian. Tämä herättää kysymyksen missä määrin kristityiksi tulleilla oli MMT:n edustamia käsityksiä.
Artikkeli keskittyy neljään kohtaan:
1. Itseään yhteisö arvioi näin: "Me olemme erottautuneet kan[sasta ja kaikista heidän epäpuhtauksistaan]" (Käännös, Hanne von Weissenberg).
Erottautua sana (prsh) on tässä mielenkiintoinen, sillä siihen pohjautuu myös hyvin tuntemamme fariseukset (peruzim). Termi prsh esiintyy ensi kertaa juutalaisessa kirjallisuudessa juuri MMT:ssä. Qumranin yhteisöä kutsuttiin myös separatisteiksi, koska he pyrkivät erottumaan muusta Israelista. Motiivi tähän löytyi puhtaussäännöistä ja tooran tulkinnasta.
Paavali soimaa Pietaria tämän epäjohdonmukaisesta toiminnasta Antiokiassa:
"Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin.
Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" (Gal 2:11-14 KR 1938)
Pietari siis ensin syö pakanakristittyjen kanssa, mutta sitten erottautuu heistä. Verbi aforizein 'erottua' tässä yhteydessä muistuttaa Paavalia tämän omasta eristäytyvästä farisealaiskaudestaan.
MMT kertoo miten Qumranin yhteisö erottautui laajemmasta juutalaisesta yhteisöstä - puhtaussääntöjen vuoksi. He välttivät kanssakäymistä toisten juutalaisten kanssa. Pietari vetäytyi ateriayhteydestä pakanakristittyjen kanssa Antiokiassa. Vastaavalla tavalla MMT:n edustama ryhmä vetäytyi laajemmasta juutalaisesta yhteisöstä.
2. Siunausten ja kirousten kohdalla MMT:n edustama eskatologia on toisaalta toteutunut ja toisaalta toteutumaton, sekä jo nyt että ei vielä. Siis verrattavissa kristilliseen. Lähtökohta on Deut 27-30. MMT:n rinnalle sopivat Gal 3:8-14.
3. Lain teot tai Tooran määräykset. Paavali käsittelee ensin ympärileikkaista (Gal 2:1-10), sitten ateriayhteyttä pakanain kanssa (Gal 2:11-15) ja vetää lopuksi johtopäätökset:
"mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista." (Gal 2:16 KR 1938)
4. vanhurskaaksi lukeminen
MMT:n lopussa todetaan:
"...jotta voisit ajan lopulla iloita huomatessasi säädöksemme oikeiksi. (Se) lasketaan sinulle oikeaksi teoksi, kun teet (sitä, mikä on) oikeaa ja hyvää Hänen edessään; sinun ja Israelin hyväksi." (Käännös, von Weissenberg).
Taustalla on :
"Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi." (Gen 15:6 KR 1938)
"Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti. (Ps 106:30,31 KR 1938)
"Eikö Abrahamia havaittu uskolliseksi koettelemuksessa ja sitä luettu hänelle vanhurskaudeksi? (1 Makk 2:52)
Riemuvuosien kirjassa vanhurskaus luettiin Simeonille ja Leeville (30:17)
Johtopäätös: Vanhurskaus luetaan nille, jotka ovat uskollisia sääntöjen noudattamisessa ja noudattavat MMT:ssa aikaisemmin luonnehdittuja tekoja.
Paavalikin vetoaa Abrahamiin:
"samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"? (Gal 3:6) Tässäkin siteerataan Gen 15:6.
Missä on sitten ero? Paavali julistaa, että Abraham luettiin vanhurskaaksi yksin uskonsa perusteella. Vastaavasti muissa em kohdissa sekä MMT:ssä vanhurskaaksi lukeminen edellyttää uskollisuutta liitolle. Gal 3:6-9 erittelee yksityiskohtaisemmin perusteemaa joka esitettiin jo 2:16:ssa. Paavali siis vastustaa MMT:ssä esitettyä käsitystä.
Huomionarvoista on se, että Paavali Gal 2:16:ssa toistaa 3 kertaa termiä lain teot yhdessä jakeessa. ja ilman artikkelia. Paavali keskittyy tähän termiin. Pakanalukijoille se ei voinut olla tuttua. Myös Gal 3:2:ssa Paavali käyttää tätä ilmaisua ja ilman artikkelia. Paavalin lukijat eivät tunteneet juutalaisten sisäistä keskustelua.
***
Jotensakin käsittämättömältä tuntui väite, että MMT edustaa lähinnä saddukealaista halakhaa (uskonnollista lakia) ja vastustaa farisealaista (s.190). Jerusalemin temppelissähän ylipapit olivat saddukealaisia, jotka pyrkivät tulemaan toimeen myös miehittäjien kanssa. Siis eivät ainakaan eristäytyneet Toisaalta saddukeukset hyväksyivät pyhiksi kirjoiksi vain Mooseksen kirjat eli Tooran. Fariseusten kaanon oli huomattavasti laajempi, vastaten suurin piirtein nykyistä VT:ia.
***