Retkeilin tämän foorumin alussa luonnon hengellisyydessä. Pääsemättä muutamassa viestissä puusta pitkään. Pientä dialogin tapailuakin oli siinä Annen kanssa, mutta mitään yhteistä säveltä ei löydetty. Ei sitä aiheeseen pannuilla vähillä eväillä oikein haettukaan. Tästä tikusta kuitenkin etsin asiaa uudelleen luonnon ja ihmisenkin hengellisyyteen.
Kun asiaa hiukan edelliskertaista poikkeavasta näkökulmasta lähestyy, eiköhän sekä luonnon että ihmisenkin hengellisyys kumpua samasta lähteestä, niitä ympäröivästä elämästä. Luomiskertomuksesta olen käsittänyt Jumalan luoneen ensiksi luonnon ja sitten ihmisen omaksi kuvakseen ja luomakunnan kruunuksi.
Raamattu ei kuitenkaan kerro muuta kuin, että ihminen luotiin paratiisiin ja paratiisissahan hän oli kaikkineen tarpeineen osa luontoa. Mutta sitten kävi hassusti syntiinlankeemuksessa ja ihminen potkaistiin pihalle paratiisista ja siitä luonnosta, johon kuva oli luotu. Otsansa hiessä hänen tästä lähtien piti leipänsä syömän ja muitakin sanktioita tuli harjakaisiksi.
Miten tässä rytäkässä kävi ihmisen ja luonnon hengellisyydelle, sitä ei tarina kerro. Ei edes sitä, voiko ihminen olla uudessa luonnossaan hengellinen eikä sitäkään onko luonto hengellinen ilman ihmistä. Joka tapauksessa ihminen oli edelleen Jumalan kuva, kun savenvalaja ei heittänyt koko hökötystä roskiin.
Aukkoja hengellisyyden suhteen jäi ihmisenkin kohdalla aika ammottavia. Luonnon hengellisyydestähän ei tässä opuksessa puhuta juuri mitään muuten kuin ehkä joissakin sivulauseissa. Joka tapauksessa Jumala alkoi toteuttaa uutta suunnitelmaa, jonka hengellisyys sai kruununsa ristillä ja ylösnousemuksessa.
Kertooko Jumalan suunnitelma ja sen toteuttaminen kuitenkaan ihmisen hengellisyydestä ja sen ulottuvuudesta kaiken, vaikka kristillisyydestä paljon ja aika tyhjentävästi kertookin. Soraääniäkin toki on ja muutakin ihmisen hengellisyyttä maapallon väestöstä selkeällä enemmistöllä. Vielä jää avoimeksi ihmisen hengellisyyden vaikutukset luonnossa.
Ja sitten on se koko luonnon hengellisyys, jossa ihmiselläkin on huomattava osuutensa. Ainakin inhimillisesti katsoen. Tähänkin vielä palaan. Täällä tai jossakin muualla.