Kirjoittaja Nipa J » 25.04.2014 08:56
Näinhän se on, Lauri. Siitä puhutaan, mikä on lähinnä sydäntä ja siitäkin mitä osataan. Kun sitten puhutulle ei minkäänlaista vuorovaikutusta synny, erilaiset epäluulotkin heräävät. Niinkuin tässäkin tapahtui. Anteeksipyyntö on turhasta epäilystä paikallaan.
Omassa arjessani on lähempänä sydäntäni keväisen peipon laulu kuin jotkut Paavalin roomalaiskirjeen oivallukset, vaikka Paavali puhuu virheetöntä ”jumalansanaa” ja peippo laulaa vain omiaan. Hyvässä tarkoituksessa kuitenkin.
Oman pihapiirin linnut ovat niin tuttuja, etteivät ne kauan mitään fiiliksiä herätä. Onnistuneensa helposti kokee vain jonkin keväälle uuden lajin tapaamisesta. Se vain tässä vanhenemisessa on huoli, että näkee ja kuulee huonommin kuin joskus ennen. Varsinkin lintujen korkeat äänet katoavat kuin heinäsirkan sirinä.
Tuosta tutusta lokista tuli mieleeni vanha pesijätär Merihotellin yläsaunasta ja hänen harmaalokkinsa. Sauna avattiin klo 14 ja saunottaja antoi silloin kattoikkunasta tekemänsä voileivän. Tätä jatkui pari vuotta päivästä päivään ja vain talven kylmimmät päivät se oli poissa jossakin avoveden maisemissa.
Sitten tuli ongelma, kun saunottaja liukastui ja katkaisi jalkansa. Ainoa huoli hänellä oli kuitenkin, miten lokki saa jokapäiväisen leipänsä. No, se homma saatiin hoidettua alakerran Salt- saunottajan kanssa pienin juomarahoin, mutta syystä tai toisesta lokki lakkasi pian tulemasta ruoka-aikanaan.