Esipuhe
Tämä ketju alkoi kun kahvihuoneessa kerroin millaista on kun poikamies saa seurakuntaillan keittiövuoron.
Hipaisin tuossa avauksessa myös papin pitämää keskustelun alustusta. Kommentointi tarttui siihen ja painopiste siirtyi opilliseen keskusteluun. Hyvä niin.
Termi tiskirättiteologia on kulkenut näillä saitilla morkkaamassa pietitistä käsiitystä ihmisen täydellisestä kelvottomuudesta. Matkan varrella se muuttui otsikoksi.
==========================================
Keväään viimeinen Beta-ryhmän ilta sunnuntsina. Teemana Naisen ja Miehen rooliodotukset. Niinpä olin varannut keittiöpalvelusvuoron. En oikeasti osaa leipoa, joten laitoin voilepipäkakkuja,
30 hengelle. Tein k olme erilaista, reseptit:
Maan hedelmiä
paljon makuja, laktoositon, vähäsuolainen
Meren viljaa
Keskivahva maku, vähälaktoosinen runsassuolainen
Taivaan lintua
Mieto maku, runsaasti laktoosia, kolesteroolia, hiilihydraatteja ja proteiineja.
Meren viljaa oli suosituin.
Perjantai, lauantai ja sunnuntai meni tiiviisti siis tuossa valmistelussa.
* * *
Illan keskusteluista tarttui ainoastaan suhtautuminen vastoinkäymisiin: Mies tulee agressiiviseski, nainen syyllistyy. Siis tilanteissa kun ns. todellinen syy on molempien ulkopuolella.
Papin alustus lähti tunnollisesti luomiskertomuksesta.
Syntiinlankeemuksesta ei varsinaisesti puhuttu mutta omat ajatukseni karkasivat.
Ihmiset söivät hyvän ja pahantiedon puusta.
Hyvän ja pahantieto = omatunto. Onko omatunto siis paholaisen lahja ihmiskunnalle.
Mutta Jumala itse istutti puun. Miksi hän samalla kielsi syömästä. Rutiinivastaus on että hän koetteli kuuliaisuutta, ja rankaisi sen rikkomisesta. Tarjosi syyllistämisen armolahjan kaikkien kirkkokuntien vapaaseen käyttöön. Jäljet peloittavat, viittaavat päinvastaiseen suuntaan.
Kylkiäisenä tuli vielä kaikki seksuaaliset tabut ja neuroosit jotka nyt eduskuntaakin puhuttelevat. Kumman lahjaa ne ovat?