TeeJii kirjoitti:Voihan asian näinkin nähdä. Aika tavalla tämä suomalainen kristinusko Ajan Hengen perässä tuntuu juoksevankin. En minä sitä kuitenkaan minään Jumalan äänen kuulemisena pidä. Jokainen saa toki aivan itse päättää, minkälaista Jumalaa näkee hyvänä seurailla. Tästä "Jumalan äänen kuulemisesta" voisi toki kirjoitella enemmänkin. Tuskin sillä kuitenkaan sitä tarkoitat, että kristinuskoa on, kun kuulee ääniä päässään.
Ajan Henki on tietysti eri kuin Jumalan henki. Varmaan on niinkin, että se mitä kukakin Jumalan äänenä kuulee tulee tulkittua oman jumalakuvan kautta, joka voi olla kieroutunut, tai oppien kierouttama. Miten sen läpi Jumalakaan pääsee? Toisaalta sitten uskon niin, että Jumala kykenee kommunikoimaan kuulijan mukaan, sen miten kukin kykenee "kuulemaan". Samalla kaipa se vaatii halua kuulla. En minä tiedä, että sitä Jumalaa jotenkin osaisin Raamatustakaan irti leikata.
En minä enää paljon tuosta uskalla lausua, mutta jos kristinoppia ajattelee, niin ei sitä voi ajatella ilman tätä asiaa. Onhan se perinjuurin uusitestamentillinen ja paavalilainen todellisuus ja sanoma myös. Tosiasia tietysti samalla on, että aivan turhaa on mitkään opit ilman tätä. Voihan niistä saivarrella, mutta eihän siinä ole vastassa mitään arvokasta.
Tähänhän me ollaan ennen jysähdetty, joskus silläkin tavalla, että lakkasin koko asiasta itse puhumasta. Ei tämmöisten kanssa oikein viitsi olla pilkan ja ivan kohteena, ainakaan sun taholta. Tarpeeksi ikävää on jumalansa kadottaa ilman pilkkaakin.
Ennen yritin kuulla Jumalaa, nyt en ole edes yrittänyt. Päivät vaan menee miten sattuu. Itseasiassa varmaan tuona päivänä kun lähdin Hesaan taisin heittää jonkun rukoustapaisen ajatuksen ulos päästäni, että jotain... ei mulla ollut edes sanoja. Se oli varmaan vaan semmoinen joku huokaus, että Jumala voisi olla päivässä jotenkin tai jotain. Tuntui niin hölmön turhalta edes lähteä, metsästämään jotain doxa-sanaa jonkun konsun esityksestä. Tunsin kait itseni idiootiksi. Siis ihmettelin, että miksi viitsin...
Se oli niin itsellenikin huomaamaton mitätön sekunnin murto-osa, että unohdin sen täysin, siis se-ehkä-joku-rukous. Oikeastaan tuli mieleen vasta kun olin varmaankin kirjoittanut tuon blogin. Se ajatus jotenkin hätkähdytti juuri siksi että en ole Jumalan puoleen paljon kääntyillyt. Tuntui oudolta muistaa tuon hassun prosessinomaisen päivän jälkeen, että olin "rukoillut" jotain tuommoista juuri tuona aamuna.
Tuntui sellaiselta johdatukselta jotkut asiat tuossa päivässä, kuten se, että Tuomas seisoi juuri sillä sekunnilla siinä paikassa. Ja siitä sitten päivä lähti menemään omia raiteitaan, joita en itse ollut suunnitellut ollenkaan. Jumalan ääntä? Joo... tuommoisissa tapahtumakuluissa, jotka liittyy johonkin joka on minussa jollain tavalla, mutta kuitenkin menee jollain minusta riippumattomalla tavalla, itseasiassa tuo semmoisen fiiliksen, että Jumala "puhuu". Sitä sitten voi miettiä, että mikä se sanoma oli.... sitä en tiedä, mutta jotain asioita siinä joutui katsomaan itsessään ja ympäristössään samalla uudella/vanhalla tavalla, niin että tuli tunne, että mitä-ihmettä-tämä-on... koko tunteiden skaala kaikkeen akateemiseen liittyen kai siinä kulki elimistöni läpi, hyvässä ja pahassa, ja ahdistuksessa, ja ilossa ja innossa ja epävarmuudessa ja pelossa ja väsymyksessä ja sinnikkyydessä, peräksiantamattomuudessa, opissa ja teoriassa ja käytännössä, ajatuksissa, epätoivossa ja toivossa, merkityksessä ja merkityksettömyydessä, metodeissa, ihmisissä ja heidän vaiheissaan yms yms. Tuntuu kuin tuota päivää ei ihminen olisi suunnitellut.
No joo. Jos tähän nyt sitten taas viskaat jotain vähättelevää tai jotain "tuskin nyt niin tyhmä sentään olet että", niin vaikenen taas seuraaviksi vuosiksi. Tosiasiassa toivoisi, että voitaisiin puhua oikeista asioista, kun nyt sanot että "tästä voisi kirjoitella enemmänkin". Tämä ei kyllä ole enää tiski-rätti-teologiaa. Tiskirätti ei kuule eikä puhu, se vaan imee itseensä kaiken lian.
Niin.. Lauri ehti kirjoittaa just ennen kuin lähetän tän. Omatunto.. niin omatunto/jumalantunto/jumalakuva mikä lie sitten määrittää varmaan sen miten asioita, "ääniä päässään", Jumalaa tulkitsee.. Voiko ymmärrystä tulla ilman että on "ääniä päässä"?